VCLL

Huom! Huomaathan, että kyseessä on virtuaalikoirien rotujärjestö, jolla ei ole mitään tekemistä oikean elämän tai oikeiden koirien rotujärjestöjen kanssa. Lue lisää virtuaalikoiratoiminnasta tältä sivulta.

Collie koirarotuna

Collien alkuperä on melko epäselvä, mutta juurensa sillä on Skotlannissa, mistä sen vanha nimi "skotlanninpaimenkoira" tuleekin. Pian se saavutti suosiota Englannissa näyttelykoirana, ja paimennustehtävät vähenivät. Collien yhteistyöhalu ja paimennusominaisuudet ovat kuitenkin säilyneet ja siksi se on nykyäänkin helppohoitoinen ja ihmisystävällinen koira. Nykyään colliet ovat pääasiassa seurakoiria ja monipuolisia harrastuskoiria.

Luonteeltaan collie on toiminnan- ja miellyttämisenhaluinen sekä suhteellisen helppo kouluttaa nopean oppimiskykynsä ja helpon aktivoitavuutensa ansiosta. Collie on iloinen, aktiivinen ja tulee usein loistavasti toimeen myös pienten lasten kanssa. Sen kanssa voi harrastaa esimerkiksi palveluskoirakokeita, tottelevaisuuskokeita, agilityä ja paimennusta.

Liiton jalostussuositukset

Alla määritetyt suositukset collieiden kasvattamiseen liittyen ovat VCLL:n tarkkaan pohdittuja ehdotuksia, jotta collieiden rodunmukaisuus ja terveys voitaisiin taata.

Vanhemmat ovat terveitä:
→ vanhemmat ovat luonteeltaan rotumääritelmän mukaisia
→ lonkkien raja-arvo C, C-lonkkaista saa käyttää A-lonkkaisen kanssa
→ kyynärpäiden raja-arvo 1

Vanhemmat valitaan myös jälkeläisten terveys mielessä:
→ vanhemmat eivät ole sukua keskenään viiden sukupolven taulussa
→ vain toisella vanhemmista on aikaisempi pentue
→ vanhemmista enintään toinen on väriltään blue merle

Vanhemmat ovat todistaneet hyvät ominaisuutensa:
→ vanhemmat ovat saaneet näyttelyistä vähintään EH
→ vanhemmat ovat läpäisseet palveluskoirien käyttäytymiskokeen (BH)
→ vanhemmat ovat läpäisseet paimennuksen perusradan
→ vanhemmat ovat kilpailleet esimerkiksi tokossa tai agilityssa

Hyväksytyt värit

Collieita esiintyy kolmessa eri hyväksytyssä värissä, joissa kaikissa on valkeat merkit rinnassa ja/tai kauluksessa (koko kauluksessa tai vain osittain), jaloissa sekä hännänpäässä. Yleisin niistä on soopeli, joka vaihtelee pääväriltään vaalean kultaisesta tummaan ruskeaan, ja karvankärjet ovat mustat.

© Yasu w (CC BY-SA 4.0)

© collie-smooth.com

Tricolor collie on väriltään musta, ja sillä on poskissa, silmien yläpuolella, jaloissa ja hännän alapuolella punaruskeat merkit.

© Svenska Mässan (CC BY 2.0)

© collie-smooth.com

Blue merle on väreistä harvinaisin. Sen pääväri on siniharmaa selkeästi havaittavissa olevilla mustilla merkeillä, jotka eivät saisi olla hallitsevan suuria. Mustien läiskien koko kuitenkin vaihtelee jonkin verran. Lisäksi blue merlellä on aina samanlaiset punaruskeat merkit kuin tricolorilla.

© Highlander Collies (CC BY 2.0)

© collie-smooth.com

Collieiden värigenetiikkaa

Koiran väriä määrittävät useat lokukset, joista jokaisessa on kaksi alleelia. Esimerkiksi kuvitteellisessa Y-lokuksessa koiralla voi olla geenit YY, Yy tai yy, jotka määrittävät osan koiran väristä, vaikkapa valkoisen kuvioinnin tai pilkut. Jotkut alleelit ovat dominoivampia kuin toiset. Otetaan esimerkiksi kuvitteellinen Y-lokus, jossa Y on dominoivampi alleeli kuin y. Tällöin yhden kumpaakin geeniä omaavan koiran väri määrittyy Y-alleelin, ei y-alleelin mukaan. Koira tarvitsisi siis kaksi y-alleelia näyttääkseen y-alleelin mukaista väriä.

Collievärien kannalta oleellisia lokuksia ovat ainoastaan A-lokus, jossa sijaitsevat soopeligeeni a^y ja tricolorgeeni a^t, sekä M-lokus, jossa sijaitsevat merlegeeni M ja merlekuviottoman koiran geeni m.

Soopeligeeni on dominoiva, mikä tarkoittaa sitä, että jos koiralla on yksi soopeligeeni ja yksi tricolorgeeni, on se väriltään tällöin soopeli. Soopeli peittää myös merlegeenin alleen, eli soopeli collie voi kantaa sekä tricolorgeeniä että merlegeeniä ja näin ollen periyttää ne jälkeläisilleen.

Useimmiten niin kutsutut dominanttisoopelit, eli kahta soopeligeeniä kantavat colliet, ovat väriltään vaaleampia ja tricolorgeeniä kantavat soopelit tummempia. Näin ei kuitenkaan aina ole ja hyvinkin tumma koira jossa on paljon mustaa voikin olla dominanttisoopeli. Dominanttisoopelien erottaminen tricolor-tekijäisistä soopeleista ei ole aina silmämääräisesti mahdollista.

a^ya^y mm :: (dominantti)soopeli
a^ya^t mm :: (tricolor-tekijäinen) soopeli
a^ya^y Mm :: merleä kantava (dominantti)soopeli
a^ya^t Mm :: merleä kantava (tricolor-tekijäinen) soopeli

Tricolor collie ei voi kantaa soopeligeeniä, sillä jos sillä olisi yksi soopeligeeni ja yksi tricolorgeeni, olisi se väriltään soopeli. Se ei voi myöskään kantaa merlegeeniä, sillä tällöin se olisi väriltään merle. Näin ollen tricolor-värisiä collieita on vain yhtä geenityyppiä.

a^ta^t mm :: tricolor

M-lokuksessa iso M eli merlegeeni on dominoivampi kun merlekuviottoman koiran geeni m. Collie tarvitsee siis vain yhden M-geenin ollakseen merle. Kuten aiemmin mainittiin, ei merlekuviointi kuitenkaan juuri näy soopelilla koiralla, joten collie näyttää blue merleltä vain, jos se on lisäksi tricolor.

a^ta^t Mm :: blue merle

Blue merle on kaunis väri, mutta siinä on ongelmansa: kahta merlegeeniä kantava koira (MM) kantaa samalla mukanaan usein myös terveysongelmia. Merle aiheuttaa koirassa tuplana paljon pigmenttimuutosta, jolloin tuplamerle pentu voi kuolla jo kohtuun tai syntyä esimerkiksi silmättömänä, kuurona tai muuten vammautuneena. Kahden merlevärisen collien risteyttäminen on siis ehdottoman kiellettyä risteytyksen riskialttiuden takia.

Koska soopeli peittää lähes poikkeuksetta merlen alleen (ei kuitenkaan aina), on myös soopelia ja blue merleä collieta risteyttäessä oltava varovainen. Soopeli koira on oltava geenitestattuna, jotta voidaan olla varmoja, ettei kyseessä ole riskialtis kahden merlen risteytys. Myös soopeli-merle -yhdistelmästä syntyneet pennut on geenitestattava.

a^ya^y MM :: (dominantti)soopeli tuplamerle
a^yat MM :: (tricolour-tekijäinen) soopeli tuplamerle
a^ta^t MM :: tuplamerle

Collievärien periytyminen

Kumpikin vanhemmista periyttää pennuilleen yhden geenin jokaisesta lokuksesta. Otetaan taas esimerkiksi kuvitteellinen Y-lokus. Kuvitellaan, että pentueen isällä on geenit YY, ja emällä yy. Isä periyttää pennuilleen jomman kumman Y-alleeleista, ja emä jomman kumman y-alleeleista. Tällöin jokainen pentu on geeneiltään Yy.

Jos taas isä on geeneiltään Yy ja emä yy, voi isä periyttää pennulle joko Y- tai y-geenin, ja emä jomman kumman y-geeneistä. Tällöin pentueeseen voi syntyä sekä Yy- että yy-geenisiä pentuja.

Siispä kahdelle soopelille collielle voikin syntyä tricoloreja tai jopa blue merlejä pentuja. Esimerkiksi isän ollessa geeneiltään a^ya^t Mm ja emän a^ya^t mm on pentujen mahdollista periä molemmilta vanhemmilta soopeligeenit, toiselta soopeli- ja toiselta tricolorgeeni tai vaikka molemmilta tricolorgeeni. Osa pennuista saattaa myös periä isältä merlegeenin.

Rotumääritelmä: pitkäkarvainen

KÄYTTÖTARKOITUS: Paimenkoira
FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 1 lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat)
Alaryhmä 1 lammaskoirat
Käyttökoetulosta ei vaadita.
LYHYT HISTORIAOSUUS: Pitkä- ja sileäkarvainen skotlanninpaimenkoira ovat turkin pituutta lukuun ottamatta samanlaisia. Rodun uskotaan kehittyneen, kun alun perin roomalaisten Skotlantiin tuomia koiria risteytettiin alueen alkuperäisten koirien kanssa. Rotuun vihkiytyneet viittaavat joskus rotujen välisiin hienoisiin eroihin, jotka ovat syntyneet yksittäisten kasvattajien tekemien jalostusvalintojen tuloksena. Tosiasiassa nämä kaksi rotua eriytyivät samoista linjoista vasta varsin äskettäin, ja todellisuudessa niillä on yhä edelleen samoja linjoja takanaan. Pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira on Skotlannin lammaspaimenten alkuperäisten koirien hieman hienostuneempi muunnos, jota on jalostettu ainakin sata vuotta. Monet nykyisistä koirista kykenevät tilaisuuden tullen myös työskentelemään. Kauneutensa lisäksi skotlanninpaimenkoira on työkoira.
YLEISVAIKUTELMA: Erittäin kaunis koira, jossa kaikki osat ovat sopusoinnussa kokonaisuuden kanssa. Seistessään levollisen omanarvontuntoinen. Rakenne ilmentää vahvuutta ja toiminnallisuutta. Ei kömpelö eikä millään lailla karkea. Ilme on erittäin tärkeä. Muita olennaisia piirteitä ovat kallon ja kuonon oikea suhde sekä täydellinen tasapainoisuus, silmien koko, muoto, väri ja sijainti sekä korvien oikea kiinnityskohta ja asento.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Ystävällinen, ei vähääkään hermostunut eikä aggressiivinen. Erinomainen seurakoira, ystävällinen, iloinen ja aktiivinen, tulee hyvin toimeen lasten ja toisten koirien kanssa.

PÄÄ: Mittasuhteet erittäin tärkeät, päätä on arvosteltava suhteessa koiran kokoon. Edestä tai sivulta katsottuna pää muistuttaa tylppää, puhdaslinjaista kiilaa, jonka ääriviivat ovat sileät. Pää kapenee sivuilta tasaisesti ja pehmeästi korvista kohti mustaa kirsua. Sivulta katsottuna kallon ja kuonon ylälinjat ovat yhdensuuntaiset ja samanpituiset ja niitä erottaa otsapenger. Silmien sisänurkkien välin keskipiste (joka on otsapenkereen oikea sijaintipaikka) on pään keskikohta pituussuunnassa. Kallon syvyys kulmakaarista leuan alaosaan ei koskaan ole liiallinen (eli ei kauttaaltaan syvä).
Kallo: Tasainen.
Otsapenger: Vähäinen mutta havaittava.
Kirsu: Väriltään aina musta.
Kuono: Sileän ja pyöristyneen kuonon kärki on tylppä, ei koskaan neliömäinen. Kuono ei ole suippo.
Leuat / hampaat: Vahvat leuat, selvä alaleuka. Kookkaat hampaat. Säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta, ts. alaleuan etuhampaat koskettavat tiiviisti yläleuan etuhampaiden takapintaa. Hampaat ovat kohtisuorassa leukaluihin nähden.
Posket: Poskiluut eivät ole ulkonevat.
Silmät: Lempeä ilme on hyvin tärkeä rodulle. Silmät ovat keskikokoiset (eivät koskaan hyvin pienet), hieman vinoasentoiset, mantelinmuotoiset ja tummanruskeat paitsi sinimarmoroidun värisillä koirilla, joilla silmät ovat usein siniset tai sinitäpläiset (osittain tai kokonaan, toinen tai molemmat). Ilme on erittäin älykäs, koiran kuulostellessa katse on valpas ja tarkkaavainen.
Korvat: Pienet korvat sijaitsevat päälaella, ne eivät ole liian lähellä eivätkä liian kaukana toisistaan. Levossa koira voi kääntää korvansa taaksepäin, mutta koiran ollessa tarkkaavainen ne ovat eteenpäin suuntautuneet ja osittain pystyt, ts. noin kaksi kolmasosaa korvasta on pysty, ylin kolmannes luonnostaan eteen- ja alaspäin taipuva.

KAULA: Lihaksikas, voimakas, pitkähkö ja kauniisti kaartuva.

RUNKO: Hieman korkeuttaan pitempi.
Selkä: Kiinteä.
Lanne: Hieman kaartuva.
Rintakehä: Kylkiluut kaareutuneet, rinta syvä ja lapojen takaa melko leveä.

HÄNTÄ: Pitkä; häntäluu ulottuu vähintään kintereisiin. Koiran ollessa rauhallinen häntä on alhaalla hännänpää hieman ylöspäin kaartuneena. Innostuneen koiran häntä voi kohota, muttei koskaan selän päälle.

RAAJAT
ETURAAJAT:
Lavat: Viistot ja hyvin kulmautuneet.
Kyynärpäät: Eivät ulko- eivätkä sisäkierteiset.
Kyynärvarret: Suorat ja lihaksikkaat; luut ovat keskivahvat ja pyöreät.
Etukäpälät: Soikeat; päkiät täyteläiset. Varpaat kaarevat ja tiiviisti yhdessä.
TAKARAAJAT:
Reidet: Lihaksikkaat.
Polvet: Hyvin kulmautuneet.
Sääret: Sileät ja jänteikkäät.
Kintereet: Matalat ja voimakkaat.
Takakäpälät: Soikeat; päkiät täyteläiset. Varpaat tiiviisti yhdessä mutta eivät aivan niin kaarevat kuin etukäpälissä.

LIIKKEET: Liikkeet ovat rodun leimaa-antava erityispiirre. Terverakenteisen koiran kyynärpäät eivät koskaan ole ulkokierteiset, mutta eturaajat liikkuvat kuitenkin suhteellisen lähellä toisiaan. Kehräävät ja rullaavat liikkeet sekä ristiinastunta ovat vakavia virheitä. Takaa katsoen kintereet ovat yhdensuuntaiset mutta eivät liian lähellä toisiaan, sivusta katsoen liikkeet ovat sulavat. Takaraajat ovat voimakkaat ja niiden työntö on hyvä. On toivottavaa, että askeleet ovat kohtuullisen pitkät; niiden tulee olla kevyet ja vaivattomilta näyttävät. On äärimmäisen tärkeää, että koiran liikunta on kaikin puolin tasapainoista.

KARVAPEITE
Karva: Erittäin tiheä karvapeite myötäilee rungon ääriviivoja. Peitinkarva suoraa ja karhean tuntuista, pohjavilla pehmeää, tuuheaa ja hyvin tiivistä peittäen ihon lähes täysin. Kaulus ja röyhelö ovat hyvin runsaat, pään etuosa on sileä, korvien kärjet ovat sileät, mutta tyvet runsaskarvaisemmat. Eturaajoissa on hapsut, takaraajoissa kintereen yläpuolella on runsas housukarvoitus. Kintereen alapuolella karva on lyhyttä. Häntä on hyvin tuuheakarvainen.
Väri: Soopeli, kolmivärinen (tricolour) ja sinimarmoroitu (blue merle).
Soopeli: Mikä tahansa sävy vaalean kullanväristä tumman mahonginruskeaan tai sävyttynyt soopeli. Vaalea oljen- tai kermanväri on vakava virhe.
Kolmivärinen: Pääväri musta, syvän punaruskeat merkit raajoissa ja päässä. Ruosteenruskea sävy peitinkarvassa on vakava virhe.
Sinimarmoroitu: Pääväri puhtaan hopeansininen, joka on marmoroitunut mustalla värillä. Syvät punaruskeat merkit ovat toivottuja, mutta niiden puuttuminen ei ole virhe. Suuret mustat merkit, savenharmaa väri tai ruosteenruskea sävy peitinkarvassa tai pohjavillassa ovat vakavia virheitä.
Valkoiset merkit: Kaikkiin yllä mainittuihin väreihin liittyvät tyypilliset valkoiset colliemerkit, joiden määrä voi vaihdella. Seuraavat merkit ovat toivottuja: täysi tai osittainen valkea kaulus, valkea rinta, raajat ja käpälät, valkea hännänpää. Kuonossa, kallossa tai molemmissa voi olla valkea piirto. Kokonaan valkoinen tai vallitseva valkoinen väri on vakava virhe.

KOKO
Säkäkorkeus: Urokset 56–61 cm, nartut 51–56 cm.

VIRHEET:
Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin sekä kykyyn toimia perinteisessä käyttötarkoituksessa.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
• Vihaisuus tai liiallinen arkuus
• Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen

Rotumääritelmä: sileäkarvainen

KÄYTTÖTARKOITUS: Paimenkoira
FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 1 lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat)
Alaryhmä 1 lammaskoirat
Käyttökoetulosta ei vaadita.
YLEISVAIKUTELMA: Älykäs, valpas ja toiminnanhaluinen. Erittäin hyvän rakenteensa ansiosta olemukseltaan ryhdikäs, tasapainoinen ja käyttötarkoitukseensa soveltuva. Rakenne ilmentää vahvuutta ja toiminnallisuutta, mutta koira ei saa olla kömpelö eikä millään lailla karkea. Ilme on äärimmäisen tärkeä. Se muodostuu kallon ja kuonon suhteista sekä niiden täydellisestä tasapainosta, silmien koosta, muodosta, väristä ja sijainnista sekä korvien oikeasta sijainnista ja asennosta.
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA Sivulta katsottuna kallon ja kuonon ylälinjat ovat yhdensuuntaiset ja samanpituiset ja niitä erottaa niukka, mutta silti silminnähtävä otsapenger. Runko hieman korkeuttaan pitempi.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Iloinen ja ystävällinen, ei koskaan hermostunut eikä vihainen.

PÄÄ: Pään yksityiskohdat ovat erittäin tärkeät. Pään tulee olla suhteessa koiran kokoon. Edestä tai sivulta katsottuna pää muistuttaa tylppää, puhdaslinjaista kiilaa, jonka ääriviivat ovat sileät. Silmien sisänurkkien välin keskipiste on pään keskikohta pituussuunnassa.
Kallo: Litteä, kapenee tasaisesti ja sulavasti korvista kohti kirsua. Kallon syvyys mitattuna kulmakaarista leuan alaosaan ei saa olla liian suuri.
Otsapenger: Niukka, mutta havaittavissa. Silmien sisänurkkien välin keskipiste on otsapenkereen oikea sijaintipaikka.
Kirsu: Väriltään aina musta.
Kuono: Sulavalinjaisen ja täyteläisen kuonon kärki on tylppä, ei koskaan kulmikas. Kuono ei saa olla suippo.
Leuat / hampaat / purenta: Hampaat isot. Vahvat leuat. Säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta, ts. alaleuan etuhampaat koskettavat tiiviisti yläleuan etuhampaiden takapintaa. Hampaat ovat kohtisuorassa leukaluihin nähden. Alaleuka on voimakas ja suoralinjainen.
Posket: Poskiluut eivät ole ulkonevat.
Silmät: Hyvin tärkeä yksityiskohta, joka antaa koiralle viehättävän ilmeen. Keskikokoiset (eivät koskaan hyvin pienet), hieman vinoasentoiset, mantelinmuotoiset ja tummanruskeat paitsi sinimarmorin värisillä koirilla, joilla silmät ovat usein siniset tai sinitäpläiset (osittain tai kokonaan, toinen tai molemmat). Ilme on erittäin älykäs, koiran kuulostellessa katse on valpas ja tarkkaavainen.
Korvat: Kohtuullisen kokoiset ja tyvestään leveämmät. Korvat eivät ole liian lähellä eivätkä liian kaukana toisistaan. Levossa korvat ovat taaksepäin taittuneet, mutta koiran ollessa tarkkaavainen ne ovat eteenpäin suuntautuneet ja puolipystyt, ts. noin kaksi kolmasosaa korvasta on pysty, yksi kolmasosa luonnostaan eteen- ja alaspäin taittunut.

KAULA: Lihaksikas, voimakas, melko pitkä ja kauniisti kaartuva.

RUNKO:
Selkä: Vaakasuora ja kiinteä.
Lanne: Hieman kaartuva.
Rintakehä: Kylkiluut kaareutuneet, rinta syvä ja lapojen takaa melko leveä.

HÄNTÄ: Pitkä; ulottuu vähintään kintereisiin. Koiran ollessa rauhallinen häntä on alhaalla hännänpää hieman ylöspäin kaartuneena. Innostuneen koiran häntä voi kohota, muttei koskaan selkälinjan yläpuolelle.

RAAJAT
ETURAAJAT: Eturaajat ovat suorat ja lihaksikkaat; luut ovat keskivahvat.
Lavat: Viistot ja hyvin kulmautuneet.
Kyynärpäät: Eivät ulko- eivätkä sisäkierteiset.
Kyynärvarret: Melko lihaksikkaat.
Välikämmenet: Josutavat, mutta eivät taipuneet.
Etukäpälät: Soikeat, päkiät täyteläiset. Varpaat kaarevat ja tiiviisti yhdessä.
TAKARAAJAT:
Reidet ja sääret: Lihaksikkaat. Takaraajat alaosastaan sileät ja jänteikkäät.
Polvet: Hyvin kulmautuneet.
Välijalat: Matalat ja voimakkaat.
Takakäpälät: Soikeat; päkiät täyteläiset. Varpaat hieman vähemmän kaarevat kuin etukäpälissä ja tiiviisti yhdessä.

LIIKKEET: Liikkeet ovat rodun tärkeä erityispiirre. Hyvin liikkuvan koiran kyynärpäät eivät koskaan ole ulkokierteiset vaikka liikkeessä etukäpälät ovat suhteellisen lähellä toisiaan. Kehräävät ja rullaavat liikkeet sekä ristiinastunta ovat vakavia virheitä. Takaa katsoen välijalat ovat yhdensuuntaiset, mutta eivät liian lähellä toisiaan. Takaraajat ovat voimakkaat ja niiden työntö on hyvä. Sivulta katsottuna liikkeet ovat sulavat. Askeleen tulee olla verrattain pitkä, kevyt ja vaivaton.

KARVAPEITE
Karva: Lyhyt, sileä; peitinkarva karheahko, pohjavilla erittäin tiheä. Karvaa ei trimmata eikä leikata.
Väri: Kolme hyväksyttyä väriä: soopeli-valkoinen, kolmivärinen (tricolour) ja sinimarmori (blue merle).
Soopeli: Mikä tahansa sävy vaalean kullanväristä tumman mahonginväriseen tai hiilikkosoopeli. Vaalea oljen- tai kermanväri on vakava virhe.
Kolmivärinen: Pääväri musta, syvän punaruskeat merkit raajoissa ja päässä. Ruosteenruskea sävy peitinkarvassa on vakava virhe.
Sinimarmori: Pääväri puhtaan hopeansininen, joka on marmoroitunut mustalla värillä. Syvät punaruskeat merkit ovat toivottuja, mutta niiden puuttuminen ei ole virhe. Suuret mustat merkit, tummanharmaa väri tai ruosteenruskea sävy peitinkarvassa tai pohjavillassa ovat vakavia virheitä.
Valkoiset merkit: Kaikkiin yllämainittuihin väreihin voi liittyä rodulle tyypilliset valkoiset merkit, joiden määrä voi vaihdella. Seuraavat merkit ovat toivottavia: täysi tai osittainen valkea kaulus, valkea rinta, raajat ja käpälät, valkea hännänpää. Kuonossa, kallossa tai molemmissa voi olla valkea piirto.

KOKO JA PAINO
Säkäkorkeus: Urokset: 56 - 61 cm Nartut: 51 - 56 cm.
Paino: Urokset: 20,5-29,5 kg Nartut: 18 -25 kg

VIRHEET:
Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin sekä kykyyn toimia perinteisessä käyttötarkoituksessa

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
• Vihaisuus tai arkuus
• Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen

Ulkoasu © Vapaasti kopioitavaa by evia & Milja  |  Tämä on virtuaalinen rotujärjestö! This is a sim game breed association!