Katveen Kultamänty KTK-II

Oli itsestäänselvää, että odotin Männynkävyn ensimmäistä varsaa kuin kuuta nousevaa: olinhan valinnut tallin nimenkin tämän ensimmäisen suomenhevoseni mukaan. Olin onnesta soikeana, kun sain ennalta luvan lainata Tarun Helmihirssi -nimistä, niin kenttäratsastuksessa kuin näyttelypuolellakin menestynyttä tammaa Männyn varsan emäksi. Tästä varsasta tulisi varmasti sekä nätti että osaava! Ehkä siitä tulisi voikkokin niin kuin isästään? Olin ihan vähän pettynyt kun Hillan maailmaan pyöräyttämä orivarsa olikin ruunikko ilman isän voikkogeeniä, mutta se oli niin söpö että pettymys peittyi pian onnen alle. Nimesin varsan Kultamännyksi – siitä varmaan näkee hyvin, kuinka iloinen varsan syntymästä olin!

Katveen Kultamänty on kuin rennompi ja helpompi versio isästään Männynkävystä: ilkikurisuutta löytyy vain suurinpiirtein puoliksi yhtä paljon ja kultaista luonnetta jopa enemmän. Sympaattisen halinallen aivoilla ei kuitenkaan ole edes mahdollista kehitellä kovin inhottavia ideoita, joten Kaapon ikävimmät temput koostuvat lähinnä kaiken ulottuvilla olevan syömisestä ja nuolemisesta. Kaikki "Kultavuohen" tavarat ovat vähintään kertaalleen kuolattuja tai pureksittuja, puhumattakaan Kaapon karsinasta. Myös hoitaja, kengittäjä, eläinlääkäri, ratsastaja ja taluttaja joutuvat makutestin kohteeksi, jolleivat pidä puoliaan.

Juuri tämän pakkomielteen takia Kaapolle kokeiltiin kerran ostaa maisteltavaksi hevospallo, joka olikin valtava hitti. Ikävä kyllä palloa maistellaan vähän turhankin innokkaasti ja uusi joudutaan ostamaan lähes viikottain. Sen verran ilahtuneelta Kaapo kuitenkin näyttää aina palloleikkiä leikkiessään, että tähän harrastukseen sopii tuhlatakin vähän rahaa. Muut hevoset eivät tietenkään saa koskeakaan Kaapon lempileluun, vaan ori häätää palloillessaan kaikki viiden metrin säteelle tulevat äkäisesti pois.

Kaaposta odotettiin helppo-tason kenttäratsua, joka näyttäisi muille kilpailijoille närhen munat samalla uhmalla kuin isänsä, tai liikkuisi yhtä reippaasti ja sulavasti kuin emänsä. En voi kieltää, etteikö harrasteluokan tasolle jäänyt Kaapo juuri tässä asiassa olisi ollut hienoinen pettymys, mutta kyllä se sen verran kovasti yrittää, ettei sille oikein voi olla mistään vihainen. Kouluosiothan tämä herra menee hienosti kuin mikä, sillä on näyttävät, ilmavat askeleet ja sopivasti malttia kuunnella tarkasti ratsastajan apuja, mutta esteet ylitetään sen verran ujosti ja varoen, ettei Kaapoa oikein viitsi laittaa sellaisen paineen eteen kuin lähes metrin esteet. 80cm on paras, mihin ruunikko pystyy, ja sekin on vähän päivästä kiinni. Kun entä jos ne puomit tulee päälle tai vaikka puree?

Sukutaulu

Kilpailutulokset

Päiväkirja

31.12.2021 Ensimmäinen CUP-sijoitus © omistaja
Olin ilmoittanut muutaman hevosistani suomenhevosten CUP-kilpailuihin suurin odotuksin jo kuun alussa. Ilmoittamieni mäntykatvelaisten joukossa oli myös Kaapo, jonka suhteen minulla ei ollut aivan yhtä suuria odotuksia. Edelliset suurkilpailut eivät olleet hieman herkän oripojan kanssa menneet aivan niin hyvin kuin olisin halunnut, enkä jaksanut enää olla kovin optimistinen. Toivoin kovasti kuitenkin, että jos tarpeeksi monesti kävisin Kaapon kanssa hakemassa kokemusta myös isommista kilpailuista, tottuisi ori kyllä jossain kohtaa jännitykseensä ja osaisi loistaa isänsä tavoin myös este- ja kestävyysosuuksilla.

Siinä kisa-aamuna Kaapoa harjaillessani ori vaikutti kuitenkin normaalia seesteisemmältä. Kaaposta näki yleensä jo etukäteen aika hyvin millä mielellä se tulisi kisaradalla olemaan, joten huomasin olevani hieman aiempaa toiveikkaampi. Olihan meillä jonkin verran menestystä ehtinyt jo pienemmistä kenttäkisoista tulemaan, joten ehkä ori alkaisi vihdoin oppia että eivät ne esteet sitä purisi vieraammillakaan talleilla? Rapsuttelin Kaapon kaulaa yrittäen olla ryhtymättä kuitenkaan liian toiveikkaaksi, etten joutuisi pettymään. "Osaat kyllä olla semmonen höppänä välillä, mutta oot sä silti rakas", höpöttelin orille puoliääneen sen mupeltaessa takkini hihaa. Vilkaistessani kelloa huomasin, että pitäisi alkaa kiristämään tahtia jos haluaisin vielä ehtiä lämmittelemään ennen Kaapon vuoroa, joten lopetin ruunikon rapsuttelun ja nostin satulan sen selkään. Kaapon korvat heilahtivat, mutta ori ei muuten vaikuttanut kovin jännittyneeltä. "Hyvä tästä tulee", piristyin ja taputin Kaapoa rohkaisevasti.

Kouluosuus meni totuttuun tapaan todella hienosti. Kaapo oli yhtä itsevarma kuin se olisi ollut kotikentällään ja kuunteli apujani hienosti ja tarkkaavaisesti, ja sille ropisikin melkoinen pistepotti tuomareilta. Ennen esteosuuden alkamista tunsin kuitenkin oloni hyvin hermostuneeksi, vaikka Kaapo olikin lämmitellessä ylittänyt esteet hienosti ja lähes epäröimättä. Yritin kuitenkin rauhoittua etten ainakaan omalla hermoilulla pilaisi mitään. Kaapo lähti liikkeelle varovasti ja ylitti ensimmäisen esteen liioitellulla loikalla, mutta rauhoittui vähän jutellessani sille rennosti. Loppu radasta menikin yllättävän hyvin ja nopeasti! Kestävyysosuudella Kaapo alkoi selkeästi olla vähän väsynyt uhmattuaan pelkojaan niin ahkerasti, mutta pääsimme kunnialla maaliin asti vaikka suorituksemme olikin vähän hidas. Loppujen lopuksi pääsimme Kaapon kanssa toiselle sijalle, enkä olisi voinut olla tyytyväisempi ensimmäiseen saamaamme arvokisasijoitukseen!

Saavutukset

KTK-II marraskuussa 2021, pistein 19 + 21 + 19 + 18 = 77 p.

Hevosen kuvat © VRL-00884
Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim game horse.
Ulkoasu © VRL-13383, kuvaaja ei halua nimeään mainittavan