Männynkäpy PSB-III KERJ-III SLA-III

Männynkäpy on tylsyyden karkottaja ja kaaoksen herra: siellä missä on Mänty, on myös toimintaa ja paikoittain jopa liikaa. Jos orin mielestä tekemistä ei ennestään ole tarpeeksi, se keksii sataprosenttisen varmasti sitä itse lisää, eivätkä sen hullut ideat useimmiten ole erityisen kehittäviä. Männyn taiteellisen sielun saa kuitenkin onneksi kohtalaisen helposti kuriin kehittämällä äksöniä itse esimerkiksi uusien ratsastustehtävien tai yhtä toiminnallisen hevosseuran muodossa. Kannattaa kuitenkin olla nopea, ennen kuin joudut siivoamaan lattialle levitettyjä harjoja tai etsimään seikkailulle lähtenyttä voikkoa villivarsaa...

Oikeastaan Mänty on melkoisen kultainen myös sisältä silloin kun se ehtii rauhoittua. Tutut ori morjenstaa takuuvarmasti jo kaukaa laitumen aidan takaa ja tulee useimmiten myös vastaan korvat hörössä. Turha häsläenergia muuttuu ratsailla nopeasti suureksi motivaatioksi uuden opetteluun ja pienimpienkin apujen kuuntelemiseen. Puolipidätteillä orin saa valtavan hyvin haltuun silloinkin, kun se itse tahtoisi pinkoa eteenpäin tarpeettoman kovaa. Männynkäpy tekee kaiken voitavan sen eteen, että siihen oltaisiin tyytyväisiä – ainakin niin kauan, kun siltä pyydetään jotain jännää, eikä joka kerta sitä samaa vanhaa.

Sukutaulu

i. Mielettömän Mielen nimi on nimenomaan annettu kuvastamaan luonnetta, joka tuli selkeästi esille jo varsana. Ori oli haahuilija, jonka päässä ei aina vaikuttanut pyörivän mitään, ja kuitenkin se tuntui tajuavan uusia asioita aika helposti. Ratsailla Mielen hajamielisyys oli kummasti tiessään: se ylitti esteitä jopa järkyttävän nopeasti ja suoritti sille annetut tehtävät millintarkasti. Helppo B ja re110cm -tasoisen mustan orin kisamenestys kaatui loukkaantumiseen, jonka takia sillä ei voitu ratsastaa enää kymmenennen ikävuoden jälkeen. Mieletön Mieli ei kuitenkaan tuntunut osaavan ottaa loukkaantumistaan kovin vakavasti, vaan tuntui jatkavan mieletöntä haahuiluaan varsin mielellään, nyt kun sille oli enemmän aikaakin. Ori jätti jälkeensä 11 varsaa, joista osa oli aivan samanlaisia hajamielisiä neroja kuin se itse.

ii. Monimieli oli ulkonäöltään erinomainen ja kantakirjasi aikanaan kakkospalkinnolle, mutta sen kisauraa varjostivat milloin mitkäkin mystiset onnettomuudet ja haaverit. Monimielellä olisi kyllä ollut kapasiteettia kilpailla kenttäratsastuksessa koviakin luokkia, mutta sen paikat eivät vain vaikuttaneet kestävän kilpurin elämää. Monimieli lopulta eläkkeelle suorittamaan pelkkää puskaratsun virkaa, kun todettiin, ettei sen kenttäratsun urasta tullut mitään. Isäehdokkaana se ei koskaan saavuttanut vajaiden kisatulostensa vuoksi kovin suurta suosiota, minkä takia Monimieli jättikin jälkeensä vain kaksi varsaa.

ie. Ehdottoman Ehtooton oli nätti herasilmäinen tamma, joka eli pitkän ja terveen elämän puskaratsuna. Ettana tunnettua ruunikkoa vuokrattiin vakituisesti kahdelle eri ratsastajalle, joista toinen lähinnä maastoili ja höntsäili sen kanssa, ja toinen jaksoi valmentaa tammaa esteillä sadan senttimetrin radoille esti. Kyseinen vuokraaja sai myös taivuteltua Ettan omistajan astuttamaan tamman ensimmäistä kertaa, ja ruunikon osoittauduttua lempeäksi ja kärsivälliseksi emäksi astutettiin se vielä muutaman kerran uudestaankin. Jokaiselle viidestä varsastaan Etta periytti innokkuutta ja energiaa esteille.

e. Katajaan Kapsahtaa oli kaunis mutta keskivertoa haastavampi ratsastuskoulutamma, joka syntyi ja eli koko elämänsä Leppälaakson tilalla. Tamma oli tunnettu karsinansa oveen kiinnitetyistä varoituskylteistä "pidäthän etäisyyttä, olen välillä kiukkuinen" ja "tallihenkilökunta laittaa minut kuntoon tuntia varten". Sille päälle sattuessaan Kata oli kuitenkin hienosti kulkeva, menevä hevonen, joka kiersi satunnaisesti ratsastuskoulun omistajan tyttären kanssa pienissä kouluratsastuskilpailuissa. Kovin menestynyttä voikosta ei koskaan tullut, vaikka sillä olisi saattanut olla siihen potentiaalia. Kata synnytti eläkepäivillään kolme kaunista varsaa, joille kaikille se sattui periyttämään voikon värinsä.

ei. Kuusamon Kutsu oli hevonen hienosta kenttäsuvusta ja käyttäytyikin sen mukaan. Hienoa herraa osuvampi nimitys orista olisi hienosteleva prinsessa, joka varmasti osoitti, jos jokin ei mennyt sen mielen mukaan. Kuusamon Kutsulla oli kuitenkin korkea työmoraali, ja kisapaikalla se unohti usein kaiken muun keskittyen ainoastaan kilpailemiseen. Tasaisen varmasti suoriutuva raudikko pärjäsikin erinomaisesti kenttäratsastuksen CIC1-tasolla. Kuusamon Kutsulle olisi varmasti ollut enemmänkin kysyntää, mutta sen omistaja lainasi sitä astutukseen loppujen lopuksi vain viidelle eri tammalle, joista jokainen pyrittiin valitsemaan erittäin huolella.

ee. Katalmiina oli paikallinen Duracell-pupu, jonka kanssa sai aina olla vähän varuillaan. Elämänsä aikana tamma ehti varmasti rynniä ainakin kymmenen eri ihmistä kumoon ja talloa vielä useammat eri varpaat. Katalmiina tuntui olevan aina menossa vielä eläkepäivilläänkin, ja vasta viimeisen elinvuotensa aikana se alkoi pikkuhiljaa hidastaa tahtia. Energiaa oli kuitenkin onneksi helppo suunnata järkeväänkin tekemiseen, ja Katalmiina olikin oikeissa käsissä erinomainen yleisratsu metrin esteradoille sekä Helppo A -tason kouluratsastukseen. Sopivan ratsastajan löytymiseen meni tamman vireyden takia hetki, joten lopullisen vakioratsastajansa kanssa Katalmiina ehti loppujen lopuksi kilpailla viisi vuotta, joiden aikana se voitti kerran suomenhevosten estemestaruuden.

Kilpailutulokset

Saavutukset

SLA-III syyskuussa 2021, pistein 9 + 20 + 18 + 4.5 + 4 = 55.5 p.

KERJ-III marraskuussa 2022, pistein 8 + 40 + 16 + 20 + 4 = 88 p.

PSB-III tammikuussa 2023, pistein 18 + 17 + 17 + 17 = 69 p.

Hevosen kuvat © Cherie (lisenssi) kuvia on muokattu
Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim game horse.
Ulkoasu © VRL-13383, kuvaaja ei halua nimeään mainittavan