Pankolan Taiga KTK-III ERJ-III KRJ-III SLA-III

Oli muut taidot ja ominaisuudet sitten mitä tahansa, palkkaan ehdottomasti tallihenkilökuntaan kenet vaan, joka osaa vähänkään tulkata mitä Pankolan Taigan päässä liikkuu. Oman päänsä sisällä Taika on oikea Einstein ja väärinymmärretty taiteilija, jota muut jälkeenjääneinä ei vaan ymmärrä. Sillä on aina uusia ideoita ja ajatuksia, ja se tuntuu aina olevan joko olevan täysin uppoutunut ajatuksiinsa tai toteuttamassa kummallisia päähänpistojaan muiden kustannuksella. Taikan kanssa on koettu niin ne kaikista perinteisimmät karkumatkojen ja rodeoesitysten kaltaiset typeryydet kuin myöskin ne tamman ihan originaalit, järjettömiltä vaikuttavat ideat. Tamma on löytynyt vuosien varrella esimerkiksi lantalasta sekä tyhjäksi tarkoitetusta karsinasta, joka jostain syystä vaikutti mukavammalta kuin oma. Lisäksi se on muun muassa käynyt levittelemässä tavaroita satulahuoneessa jo muutamaan otteeseen ja heittänyt ratsastajan selästään kesken esteradan vain suorittaakseen homman loppuun ihan itsekseen.

Kieltämättä Taikalta löytyy myös ihan oikeaa älyä, ja se oppiikin nopeasti ja helposti uusia asioita. Myös pahat tavat löytävät nopeasti tiensä aivan liian nopeasti Taikan temppuarsenaaliin, joten sen kanssa saa olla aina tarkkana. Taika on äärimmäisen mukava hoitaa ja sen selkään on helppo nousta missä tahansa, sillä se jaksaa kyllä odotella, ja ratsaillakin tamma vastaa erittäin herkästi ja kuuliaisesti pienimpiinkin apuihin. Raudikolle saisi aivan varmasti opetettua haastavampaakin kouluratsastusta, jos se liikkuisi tarpeeksi hienosti. Olenhan minä opettanut Taikalle kaikkea turhaakin, kuten pusun antamista ja kumartamista, mikä sinänsä oli kyllä suuri virhe, sillä se tarjoaa näitä temppuja usein ihan väärissä tilanteissa ja vaikuttaa joka kerta olevan kovin ylpeä itsestään. Kaikessa ilkikurisuudessaan ja erikoisuudessaan tämä tamma on kuitenkin yksi hienoimpia hevospersoonia, joihin olen törmännyt: yritäpä löytää jostakin samanlaista!

Sukutaulu

i. Pankolan Metsuri oli varmasti hienoin suomenhevonen, jonka olen koskaan päässyt näkemään omin silmin. Sillä oli sopusuhtainen rakenne, kiiltävä karva ja siltä löytyi näyttelymenestystä, I-palkinto kantakirjasta sekä rutkasti luonnetta (lue: temperamenttia). Orin kanssa ainakin yritettiin kovasti myös kilpailla kouluratsastuksessa, mutta melkein puolet kisoista tuntui päättyvän siihen, että Metsuri päätti kesken kaiken poistua omatoimisesti kentältä. Hyvinä päivinään ruunikko kuitenkin loisti Helppo A -tason kouluratsastuksessa, minkä takia sen kanssa varmaan jaksettiinkin jatkaa yrittämistä. Metsurin kahdeltakymmeneltäyhdeltä varsalta odotettiinkin lähinnä hienoa rakennetta, mutta onneksi osa sen jälkikasvusta peri myös hienot askellajit ilman sitä esiintyjän luonnetta.

ii. Pankolan Kuukkelista kulki Pankolan Suomenhevostilalla kiertävä vitsi, jonka mukaan ori olisi pitänyt nimetä Kuu-ukkeliksi. Suurin osa sen vapaa-ajasta tuntui menevän haaveiluun, eikä se koskaan oikein tuntunut välittävän muiden hevosten seurassa. Omaperäiseltä ja jopa kummalliselta vaikuttavalla orilla oli kuitenkin erinomainen rakenne ja hyvät askellajit. Parhaimpina kisavuosinaan myös lyhemmin imartelevasti Ukkelina tunnettu kimo voitti esimerkiksi pari suomenhevosten koulumestaruutta ja sijoittui kerran kansallisissa Vaativa B -koulukisoissa. Kuukkelia käytettiin ahkerasti jalostukseen sen koulukisamenestyksen takia ja sillä onkin jopa 25 jälkeläistä.

ie. Pankolan Missiltä löytyi temperamenttia vaikka muille jakaa. Tamman kanssa kyllä tuli toimeen suurimman osan ajasta sen jatkuvasta luimimisesta huolimatta, mutta sillä oli joihinkin asioihin jyrkkiä mielipiteitä, joista ei olisi saanut poiketa, tai saattoi tuntea hampaat ihollaan. Missillä oli kipakkuutta onneksi myös kisakentille asti, ja se pärjäsikin erinomaisesti metrin tai metri kymmenen esteradoilla. Kouluratsastus alkoi useimmiten vain turhauttaa kärsimätöntä ja hermoilevaa tammaa ylitsepääsemättömän paljon, joten se ei juuri kiertänyt koulukisoja, vaikka liikettä ja taitoa olisi löytynyt. Missille etsittiin aina ori, joka olisi tasoittanut sen kiukkuisuutta tarpeeksi, ja se ehtikin synnyttää viisi varsaa.

e. Pankolan Tamburiini oli mielettömän hyväluonteinen, kaunis pieni tamma. Tutummin myös Tarana tunnettu yleisratsu teki hienon kisauran sekä metrin korkuisilla esteillä että Helppo B -kouluradoilla, kunnes siirtyi siitoskäyttöön. Tamma tuntuikin loistavan kaikessa, mitä se teki, sillä se oli myös erinomainen emä, ja hoiti mielellään myös kaksi oman emänsä menettänyttä varsaa luovutusikään asti. Tara eli koko pitkän elämänsä kasvattajansa luona, ehti synnyttää kokonaiset seitsemän varsaa ja lopetettiin lopulta rauhallisissa oloissa omaan karsinaansa 26-vuotiaana.

ei. Puuviulu oli ehkä maailman perinteisin suomenhevosori. Tyypillisen punarautiaan värityksen, ison pään ja hiukan rehottavien jouhien ansiosta ei Paavoa katsoessa voinut erehtyä rodusta. Paavon kanssa kokeiltiin kaikenlaista. Alunperin siitä oli tarkoitus tulla ravuri, mutta Paavon kilpailuhenkisyys oli aivan liian vähäistä, ja se olisi mieluummin seurustellut muiden hevosten kanssa. Seuraavaksi Paavosta yritettiin saada estehevosta, sillä siitä ori tuntui itse innostuvan kaikista eniten, mutta useimmiten puomit tulivat kolinalla alas, oli esteiden korkeus sitten mitä tahansa. Paavo tuntui nauttivan lähinnä rymistelystä esteiden ylittämisen sijaan. Lopulta Paavon oma juttu löytyi, kun sen kanssa kokeiltiin kouluratsastusta, jonka ei ainakaan olisi pitänyt toimia: ulkonäöltään vähän raskaan oloinen ori, joka ei normaalisti ollut kovin tarkka liikkeissään, nauttikin yllättäen kouluratsastuksen kaltaisesta pikkutarkasta nysväyksestä. Koulussa Paavo ehti päästä Helppo B -tasolle, jonka jälkeen edistys kaatui askellajien raskauteen. Paavo sai elämänsä aikana vain kolme varsaa.

ee. Riihen Riina oli melkoisella riskillä hankittu tamma. Vanhempiensa perusteella varsan ei oikeastaan pitänyt olla mitenkään erityisen lupaava, mutta se jostain syystä vaikutti ostajansa mielestä lupaavalta, ja päätyi kasvamaan Pankolan Suomenhevostallille. Kouluratsastukseen ei Riinasta koskaan ollutkaan, siihen se oli hiukan liian kömpelö, mutta jostain syystä esteet sujuivat siltä ihan eri tavalla. Tamma kilpailikin parhaimmillaan metrin luokkia, ja siirtyi kisauransa päätyttyä tavan mukaisesti siitoskäyttöön. Riina astutettiin kolmesti, mutta harmillisesti kaksi ensimmäistä varsaa syntyivät kuolleena. Siispä Riinaa ei enää kolmannen selvittyä astutettu, vaan se vietti rauhalliset eläkepäivänsä Pankolassa puskaratsuna ja muiden tammojen kaverina.

Kilpailutulokset

Saavutukset

SLA-III syyskuussa 2021, pistein 10 + 18 + 18 + 20 + 2 = 68 p.

KRJ-III toukokuussa 2022, pistein 5.5 + 42 + 16 + 20 + 5 = 88.5 p.

ERJ-III marraskuussa 2022, pistein 6 + 40 + 15 + 20 + 3 = 84 p.

KTK-III joulukuussa 2022, pistein 17 + 16 + 16 + 16 = 65 p.

Hevosen kuvat © vvapaat
Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim game horse.
Ulkoasu © VRL-13383, kuvaaja ei halua nimeään mainittavan