Punainen Puutarhuri KTK-II

Punainen Puutarhuri on erittäin tempperamenttinen, suorastaan ärhäkäs tamma, ja ilmoittaa siitä varoitusmerkin lailla niskaan liimautuneilla korvillaan jo kaukaa. Tamma on äärimmäisen tarkka siitä, miten asiat kuuluu hoitaa, ja antaa heti palautetta jos ruunat tai orit tulevat liian lähelle, jos hoitaja valitsee Ruusan mielestä väärän harjan, tai jos ratsastaja ei keskity selässä tarpeeksi. Ruusaa tuntuu ahdistavan kovasti, jos rutiineista poiketaan liikaa, ja sen mielipide käykin tilanteessa kuin tilanteessa jokaiselle selväksi.

Tullessaan pihatosta hoidettavaksi ja varustettavaksi Ruusalla on tarkka näkemys siitä, missä järjestyksessä asiat hoidetaan. Ensiksi tammaa täytyy rapsutella ja helliä kovasti, ja vasta sitten se suostuu harjojen tai kaviokoukun kanssa edes samaan tilaan. Alun rapsutushetken jälkeen Ruusan varustaminenkin sujuu kuitenkin täysin ongelmitta, ja tamma tuntuu lähtevän jopa mielellään töihin, toki sillä ehdolla, että satulavyö ei nipistele eivätkä kuolaimet ole liian kylmät suuhun laitettaessa. Ruusan hyväkin tuuli menee yllättävän äkkiä pilalle, jos ulkona tapahtuu epäilyttäviä asioita, kuten kova tuuli, liian läheltä kulkevat muut hevoset tai naapurissa haukkuva koira. Siispä tamman kanssa saattaa välillä olla vähän arpapeliä, tuleeko sen päivän ratsastuksesta mitään.

Jos Ruusan selkään asti pääsee ilman sen kummempia vastoinkäymisiä, löytyy tammasta ihan yhtä paljon innokkuutta, yhteistyökykyä ja yritteliäisyyttä kuin ratsastajastakin. Omissa maailmoissaan elelevä tai liian pahantuulinen ratsastaja saa Ruusan äkkiä hämmentyneeksi ja ärsyyntyneeksi, mutta aivan samalla tavalla Ruusa peilaa myös ratsastajansa keskittyneisyyttä tai hyväntuulisuuttakin. Toki esimerkiksi kilpailuissa tai muuten vieraiden ratsukoiden kanssa tekemisissä ollessa saa pitää sormia ristissä, ettei Ruusa yhtäkkiä vedä hernettä sievään pieneen nenäänsä muista hevosista. Erityisesti pienistä säikkyvät vieraat hevoset ärsyttävät punaruunikkoa tammaa kovasti. Olosuhteiden ollessa otolliset Ruusa on nopea mutta tarkka ratsu, jonka vahvuus kenttäratsastuskisoissa on erityisesti maastoesteosuudella.

Sukutaulu

i. Punainen Paatti oli nimensä mukaisesti silmiinpistävän punainen suomenhevonen, joka menestyi elämänsä aikana hyvin useissa kenttäratsastuskisoissa CIC1-tasolla. Ori ei ollut se kaikista kärsivällisin tai ystävällisin hevonen, mutta sen melko tulisesta luonteesta oli kyllä hyötyä kenttäkilpailuiden rataeste- ja kestävyysosioilla. Punainen Paatti pisti ratsastaessa kaikkensa peliin välittämättä kummemmin ratsastajan virheistä tai ympärillä kuuluvasta hälystä. Jalostukseen oria kerettiin käyttämään kahdeksan varsan verran, ennen kuin se menehtyi jo 15-vuotiaana ähkyn vuoksi. Suurelle osalle varsoistaan Punainen Paatti periytti jonkin verran harmillisesti myös hankalahkoa luonnettaan, mutta kaikki orin jälkeläisistä ovat onnistuneesti osoittaneet kykynsä kisakentillä.

ii. Punaruunikko Pannainen oli melko hiljainen ja välinpitämätön hevonen, joka ei tehnyt itsestään suurta numeroa, mutta kiinnitti kuitenkin huomiota kenttäratsastuskilpailuissa erinomaisilla suorituksillaan. CIC1-tasolla menestyksen niittämisen sekä huvin vuoksi joissakin valjakkoajokilpailuissakin käymisen lisäksi Pannainen kantakirjattiin ykköspalkinnolle 8-vuotiaana. Luonnollisesti ori oli varsin suosittu jalostushevonen, ja jätti jälkeensä 22 varsaa, joille periytti aina joko erinomaista rakennettaan, korkeaa kenttäratsastuskapasiteettiaan tai molempia. Pannainen löytyi koko pitkän elämänsä samassa kodissa onnellisena asuttuaan 26-vuotiaana kuolleena laitumelta.

ie. Musta-Myntti oli kolmospalkinnolle kantakirjattu moniosaaja, jonka kanssa kilpailtiin koulua, esteitä, kenttää ja valjakkoajoa. Näistä tamman oma suosikki oli ilmiselvästi valjakkoajo, jossa se kilpaili vaativalla tasolla, mutta ei se muissakaan lajeissa kovin paljon huonommin suoriutunut ja voittipa se nuorena suomenhevosten estemestaruudenkin. Luonteeltaan Musta-Myntti oli joskus hieman äkkipikainen, mutta ei kuitenkaan koskaan tehnyt kärpäsestä härkästä, vaan hermostui ainoastaan hyvästä syystä. Tamma jätti jälkeensä vain kaksi varsaa, sillä se ei oikein meinannut tiinehtyä useista yrityksistä huolimatta. Sen ainoat jälkeläiset, ori Punainen Paatti ja tamma Sinihetki osoittautuivat kuitenkin kapasiteetikkaiksi ratsuiksi, joten oli harmi, ettei Musta-Myntille saatu useampaa varsaa.

e. Niittyleinikki oli hyvin lempeä ja miellyttämisenhaluinen tamma, joka ei kuitenkaan ollut honteloine runkoineen mikään rakennekukkanen. Tutummin Leenuna tunnettu ruunikko osoitti kuitenkin käyttöpuolella suomenhevosmaisuuttaan kilpailemalla monipuolisesti niin koulu-, este- kuin kenttäratsastuksessakin. Näistä parhaiten Leenu menestyikin helppo-tasoisissa kenttäkisoissa, joissa se ei ehkä ollut kaikista näyttävin tai huippusuorituksiin yltävä ratsu, mutta suoritui kaikista osioista aina tasaisen varmasti ja kuuliaisesti. Erityisesti ihanteellisen luonteensa ansiosta tammaa käytettiinkin jalostukseen kuuden varsan verran, joista kaikille se ei onnistunut periyttämään sävyisyyttään, mutta yleisratsun taitoja kylläkin.

ei. Jahkailu ansaitsi nimensä jo varsana: ori oli kovin mietteliäs, ja ajatteli aina tarkkaan ennen kuin teki. Ratsukoulutuksessa jouduttiin keskittymään kovasti eteenpäinpyrkiväisyyteen ja motivaatioon, jotta orista saatiin hyvä ratsu. Räjähtävä kiihtyvyys ei koskaan ollut Jahkailun vahvuuksia, mutta hyvä koulutuspohja teki tehtävänsä ja orista löytyi yllättävän paljon vauhtia. Siispä Jahkailu kilpaili kenttäratsastuksessa helpolla tasolla vaihtelevalla menestyksellä. Usein ruusukkeet jäivät saamatta sen takia, ettei orilla ollut mitenkään maailman hienoimmat tai lennokkaimmat liikkeet, ja kouluosion pisteet jäivät joskus melko huonoiksikin. Hyvinä päivinään Jahkailu kuitenkin oli niin yritteliäs, että sai kouluosionkin pisteitä vähän nostettua ja niitti jonkin verran menestystäkin. Jahkailu jätti jälkeensä 12 varsaa, ennen kuin jouduttiin lopettamaan 26 vuoden iässä huonojen hampaiden takia.

ee. Laihian-Liisa oli vauhdikas ja luonteeltaan kovin iloinen ja ystävällinen ruunikko tamma. Väriään lukuunottamatta se oli hyvin perinteisen näköinen suomenhevonen, joka kantakirjattiin kakkospalkinnolle seitsemän vuoden iässä. Nuorena Liisa osoitti lupaavia liikkeitä ja hyvää työmotivaatiota, mutta valitettavasti ei jännevamman takia päässyt koskaan osoittamaan kykyjään kisakentille. Siispä tamma siirrettiin siitoskäyttöön, olihan se kuitenkin hyväluonteinen ja olisi varmasti pärjännyt kilpailuissakin ilman jännevammaa. Liisa ehti synnyttämään viisi varsaa, joille se periyttikin hyviä ominaisuuksiaan, ja kaikki varsoista osoittivat hyvien liikkeidensä ja kisamenestyksensä ansiosta jalostuskäytön olleen oikea ratkaisu Liisalle.

Kilpailutulokset

Saavutukset

KTK-II syyskuussa 2022, pistein 19 + 18 + 18 + 18 = 73 p.

Hevosen kuvat © VRL-06066 (lisenssi)
Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim game horse.
Ulkoasu © VRL-13383, kuvaaja ei halua nimeään mainittavan