Ninjana KTK-III

Ninjana tosiaan on jonkun sortin ninja, jonka olemassaolon ehtii aina unohtaa, kunnes se iskee. Tamma on vikkelin ja viekkain tapaamani suomenhevonen, ja onnistuu aiheuttamaan pelkällä olemassaolollaankin valtavasti kaaosta, vaikkei mitään (kovin) pahaa koskaan tarkoitakaan. Ninjaa muille hevosihmisille esitellessäni käytänkin usein ilmaisua "shetlanninponi suomenhevosen kehossa". Tumman värinsä ja hiljaisen huomaamattoman olemuksensa ansiosta Ninja hukkuu helposti muun hevoslauman sekaan, ja pääsee helposti hiippailemaan pahaa-aavistamattoman tallityöntekijän selän taakse ja tuuppaamaan kumoon. Tai jollekin toiselle hevoselle herkkua ansaitusti tarjotessa Ninja on yhtäkkiä ilmaantunut ihan viereen ja nappaa leivänpalan kädeltä salamannopeasti.

Ninjassa onkin se hankala puoli, että se on suurimman osan ajasta oikeastaan todella kiltti ja hyväkäytöksinen hevonen. Tamman käyttämä taktiikka kepposteluun tuntuukin olevan harhautus: Ninjan kaltaisesti söpösti tapittavasta ja pehmeästi hörisevästä hevosesta on hankala pystyä uskomaan mitään pahaa! Niin se vain kuitenkin aina onnistuu yllättämään, ja keksii yhtäkkiä pitkään rauhassa oltuaan jonkin uuden tempun, kuten ratsastuskentän aitojen yli rymistämisen tai hoitajan kengälle kakkimisen. Ninja liikkuu yleistä kaaosta aiheuttaessaan juuri sillä rajalla, missä kellekään ei oikeasti satu mitään eikä tammalle jaksa olla kauaa vihainen, mutta suunnitelmat menevät uusiksi ja joutuu ihan tosissaan keskittymään rauhassa kymmeneen laskemiseen. Ja kaikki tämä vain Ninjan viihdyttääkseen itse itseään! Tietysti tamma nauttii myös siitä, kun siihen ollaan tyytyväisiä, mutta asioiden mennessä liian sutjakkaasti se tuntuu kyllästyvän nopeasti ja tarvitsevan vähän erilaista huomiota.

Siispä useimpina päivinä Ninja antaa ulkona helposti kiinni, seuraa kiltisti perässä köpöttäen sisälle ja seisoo hienosti paikoillaan hoitaessa, varustaessa ja selkään noustessa. Se on helppo lastata traileriin ja toimii erinomaisena rauhoittavana matkaseurana matkustamista pelkääville hevosille, eikä kisapaikan hälinäkään hätkähdytä tyypillisen hyvähermoista suomenhevostammaa ollenkaan. Ninjalla on kolme erinomaista, ratsastajalle miellyttävää askellajia, joita se esittelee mielellään, ratsastajaansa tarkasti kuunnellen, eikä hyppääminen ole tammalle temppu eikä mikään. Asiassa on vain yksi mutta: kun erehtyy hetkeksi unohtamaan Ninjan olevan ihan syystäkin nimeltään Ninja ja uppoutuu vain siihen, kuinka hieno pieni tamma se on, saattaa joutua pian osaksi Ninjan seuraavaa hauskaa tempausta.

Sukutaulu

i. Naamiomies oli suuri, musta ori, jonka rakenne ei ollut kaikista suomenhevosmaisin, mutta luonne senkin edestä, sillä Naamiomies tunnettiin hyvin rauhallisena, järkähtämättömänä ja toisaalta kovin yritteliäänä hevosena. Orilla oli pitkät jalat, se oli normaalia suokkia hontelompi ja pääkin oli vähän kyömy, mutta enimmäkseen erinomaisen runkonsa ja sitäkin parempien askellajiensa ansiosta se kantakirjattiin kolmospalkinnolle. Naamiomies kilpaili tasolla Helppo A / 110cm / CIC1 menestyen näistä erityisesti kenttäratsastuksessa, jossa se osallistuikin muutamaan kertaan rotumestaruuksiin vaihtelevalla menestyksellä; kerran tuli hopeamitalikin. Kilpailumenestyksensä ja upean luonteensa ansiosta Naamiomiehellä oli menekkiä, ja ori jätti jälkeensä 47 varsaa, joista suurin osa jatkoi isänsä jalanjäljissä kilpailukentillä hyvin menestyen.

ii. Pukumies oli alkujaan ravihevossuvusta tuleva ori, joka myytiin nelivuotiaana kasvattajaltaan toiselle suomenhevoskasvattajalle, kun sen ravurin ura ei oikein lähtenyt käyntiin Pukumiehen omasta motivaation puutteesta johtuen. Hyväryhtinen ja -runkoinen mutta hieman vennot vuohiset ja lyhyehkön kaulan omaava ori kantakirjattiin nuorena kakkospalkinnolle, minkä jälkeen se pääsikin harjoittelemaan ratsun alkeita. Erityisesti esteitä kohtaan Pukumies osoitti heti huomattavasti suurempaa mielenkiintoa kuin rataa ympäri ravaamista, eikä sitä kouluratsunakaan toimiminen varsinaisesti haitannut. Orin uusi omistaja oli itse enemmän kouluihmisiä, joten Pukumies kilpailikin lähinnä kouluratsastuksessa tasolla Helppo B menestymättä koskaan mitenkään erityisen hyvin, mutta tasaisen hyvää tulosta tehden. Niinä harvemmiksi jääneinä kertoina, kun ori pääsi näyttämään kykynsä esteillä, se sijoittui erittäin hyvin ja keräsi kovasti huomiota itseensä hyppylahjojensa ja motivoituneen työskentelynsä vuoksi, joten Pukumiestä käytettiinkin jalostukseen ihan kiitettävästi. Musta ori toimi isänä yhteensä kolmellekymmenelle varsalle, joille se periytti erityisesti hyvää hyppytekniikkaansa ja -intoansa.

ie. Kalmiston Kuningatar sai nimensä isänsä mukaan, sillä se oli heti varsasta lähtien aivan ilmetty vastakkaisen sukupuolen versio isästään, ja osoittautui kasvaessaan myös luonteeltaan kovin samankaltaiseksi. Isänsä tavoin Kuningatar oli hiljainen ja vähän välinpitämättömänkin oloinen hevonen, jolta ei ollut juuri rakkaudenosoituksia odotettavissa, mutta teki aina keskittyneesti ja kuuliaisesti sen mitä pyydettiin eikä yhtään enempää tai vähempää. Kuningatar kilpaili menestyksekkäästi tasolla Helppo A / 100cm / helppo heijastaen aina tarkasti ratsastajansa osaamista kuin peili. Tammalla oli hieman puutteellinen rotutyyppi sen pitkien, hieman hentojen jalkojen ja vähän lisää syvyyttää kaipaamaan jääneen rungon vuoksi, mutta sillä oli hyvät jalkojen asennot, erinomaiset lavat ja takaosa sekä sopusuhtainen kaula. Kuningatar astutettiin viidesti ja se synnytti viisi varsaa, joille se periytti yhtä lailla rakenteensa puutteita ja hyviä puolia sekä hyvää työmoraaliaan.

e. Viljanan tavanneet tietävät hyvin, mistä Ninjana on perinyt vekkulin luonteensa: sen emän puolen suku on muutenkin täynnä astetta omaperäisempiä hevosia, eikä kaunis musta Viljana ollut mikään poikkeus. Tutustumisluokan tasolla kilpaillut Viljana oli kasvattajansa ja omistajansa mukaan oikea "Vaahteramäen Eemeli", joka ei koskaan varsinaisesti tarkoittanut pahaa, mutta keksi aina ties minkälaisia temppuja aina perinteisistä rehuvarastoon karkaamisista lantakärryjen kaatamiseen tai kilpailuissa aivan oman radan keksimiseen. Satunnaisesta oikuttelustaan huolimatta Viljana niitti kuitenkin jonkin verran menestystä kilpailuissakin erinomaisen hyppytekniikkansa ja hyvän työskentelymotivaationsa ansiosta. Viljana kantakirjattiin myös ensimmäiselle palkinnolle, sillä se oli rakenteeltaan oikea karkki: hyvin suomenhevosmainen, hyvä pyöreä runko ja tukeva, sopivan mittainen ja muotoinen kaula, kaunis suora pää ja suorat, riittävän hyväasentoiset jalat. Tamma synnytti yhteensä kuusi varsaa, joiden perusteella on hyvä päätellä sen olevan erinomainen periyttäjä: kaikki jälkeläisistä ovat kilpailleet hyvällä menestyksellä vähintään kenttäratsastuksessa ja yksi on sijoittunut jopa rotumestaruuksissa.

ei. Metkuna oli komea ykköspalkinnolle kantakirjattu punarautias ori, joka menestyi hienosti jo ensimmäisissä varsanäyttelyissään, eikä sen myöhempienkään näyttelyiden tuloksissa ole ollenkaan valittamista. Orin kilpailuissa pärjääminen kärsi kuitenkin lievästi sen haastavasta luonteesta: kuten sen omistaja kuvaili, "jos et anele tai vähintään pyydä nätisti, kannattaa suosiolla luovuttaa saman tien". Lyhyemmin ihan vain Metku-nimellä tunnetulla orilla oli kyllä niitä hyviäkin päiviä, mutta suuri osa kilpailusuorituksista keskeytyi joko siihen, että Metku jäi jumittamaan paikoilleen tai ryntäsi kokonaan ulos kentältä ratsastaja-parka mukanaan. Niinä kertoina kun kaikki sattui menemään kuin Strömsössä, pärjäsi Metkuna omalla Helppo B / 100cm / Helppo -tasollaan oikein hyvin reippaan suoritustyylinsä ansiosta. Orin hankalan luonteen vuoksi se ei ollut kovin suosittu jalostuskäytössä, mutta erinomainen rakenne ja satunnainen hyvä kisamenestys riittivät saamaan sille jälkikasvua kuitenkin kolmentoista varsan verran.

ee. Huomiotaherättävän punaisen ruunikko Villivilja oli mukavan helppo ja hyväntahtoinen hevonen sekä lahjakas ratsu. Siltä löytyi kuitenkin myös luonteikkaampi puoli, joka tuli esille erityisesti kouluradoilla, jolloin tammasta tuppasi tulemaan kovin pikkutarkka, kärsimätön ja ratsastajan virheistä hermostuva. Esteilläkään Villivilja ei kauheasti sietänyt esimerkiksi huonoja reittivalintoja tai kavioiden osumista puomiin, mikä olikin usein riittävä syy lopettaa koko rata kesken ja kieltäytyä tekemästä enää mitään. Asioiden mennessä sulavasti Villiviljakin oli kuitenkin kovin reipas, miellyttämisenhaluinen ja parastaan antava ratsu, jolla oli hyvät askellajit ja tahdikkaat liikkeet. Tamman kanssa kilpailtiin jonkin verran kenttäratsastusta, pääasiassa Tutustumisluokassa, ja se teki kärsimättömyytensä vuoksi melko vaihtelevaa tulosta. Ennen 29-vuotiaana menehtymistään Villivilja ehti saamaan kahdeksan varsaa, joille se periytti erityisesti hyviä jalka-asentojaan ja vähän myös luonteensa epätasaisuuksia.

Kilpailutulokset

Saavutukset

KTK-III joulukuussa 2023, pistein 16 + 15 + 16 + 15 = 62 p.

Hevosen kuvat © vvapaat
Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim game horse.
Ulkoasu © VRL-13383, kuvaaja ei halua nimeään mainittavan