Sotamaalauksen Luu kurkkuun VIR MVA Ch KTK-I

Lukki on hurjan kaunis katsella, kaunispäinen ja sieväilmeinen, rotutyypillinen suomenhevonen ihanin suklaasilmin. Olisi vain mukavampi katsella hevostaan sen omassa tarhassa sen sijaan, että sitä saisi alvariinsa tuijotella naapurin pihakeinun tarkastelupuuhissa, keskellä toisen naapurin lehmälaidunta hiehojen kanssa juoruamassa tai hölkkäämässä pitkin oman tallin pihaa yksikseen, ilman taluttajaa. Tämä hevoseksi naamioitunut Houdini onnistuu kerta toisensa jälkeen livistämään tarhastaan tai karkaamaan taluttajaltaan, joten kyllä, kaikki aitaan tehdyt korotukset ja madallukset tiheine aitaväleineen kera narulla sidotun portin on todellakin tarpeen. Eikä aina riitä.

Perin juurin tympeää karkailutaipumustaan lukuun ottamatta Lukki on ihana. Hyväntuulinen, jotenkin reippaan rempseän ja nauravaisen oloinen persoona, sellainen joka ei ota itseään turhan vakavasti vaan osaa nauraa itselleen. Tamma ei jää murehtimaan vanhoja asioita, ikävätkin jutut tulevat ja menevät, eikä niiden vuoksi kannata turpaansa mutristella. Näin hieno suhtautuminen tekee Lukista mainion käsitellä, sellaisen leppoisan halinallen, jonka kanssa kuka tahansa pärjää.
Paitsi talutettaessa. Kuten todettua, tämä suomileidi on paitsi Houdini myös muutoinkin karkausaltis tapaus, joka tasan tarkkaan käyttää jokaisen tilaisuuden hyväkseen. Joskus tuntuu, ettei yksi silmäpari riitä, selässä pitäisi olla toiset! Lisäkäsiparitkin olisivat tarpeen, etenkin talvipakkasilla, kun jäätynyttä porttia joutuu riuhtomaan kaksin käsin jotta hevosen saisi tarhaansa. Juuri näissä tilanteissa Lukki poistuu omin lupineen takavasemmalle. Porttia avatessa tai sulkiessa se selkeästi odottaa tilaisuutta päästä ihmisen ohitse omille teilleen, samaten lastatessa – kuinka helppoa onkaan kävellä ohi rampista tai tehdä äkkiperuutus ulos kopista, nykäistä itsensä irti ja ravata nyppimään lähimpiä amppelikukkasia! Eikä tämä edes jännitä matkustamista, lastaustilanteissa karkaaminen vain on kovin, kovin helppoa, ja Lukki on kehitellyt melkoisia teatteriperformansseja juuri näitä tilanteita varten, vähemmän häikäistynyttä yleisöään viihdyttämään.

Mikäli oletit Lukin väistelevän työntekoa ja pyrkivän aktiivisesti eroon jos ei nyt ratsastajastaan, niin ainakin kaikesta vähänkään hikeä ja vaivannäköä vaativasta, niin oletit väärin. Lukki on rehellinen, nöyrä työmyyrä, joka taipuu moneen vähintäänkin kelvollisella tasolla vaikkei ole mestari missään. Erittäin hyvä, luotettava perushevonen vähän joka lajiin, luultavasti niihinkin joita emme ole koskaan kokeilleet. Ei Lukista ravikuningatarta saisi, kivan puskalähtöjuoksijan kylläkin, aivan varmasti!

Ratsu tämä kuitenkin on, mukavan leveässä selässä istuu mukavasti ilman satulaakin, mutta harjoitusravissa pomppii kuin Thelwellin ponisarjakuvissa konsanaan. Laukka rullaa kyllä nätisti ja käynti on mukavan pitkää ja tasaista, eikä se ravikaan nyt niin hirveää ole jos sitä saa katsella tai keventää kyydissä! Hypyt ovat pikkuisen laatikkomaisia, jalatkin ovat joskus hupsusti vähän sivussa eivätkä ihan aina niin ylhäällä kuin voisivat olla. Lukki kuitenkin suorittaa sydämellä ja tahdonvoimalla, kyllä se tekniikkakin perästä tulee ja jos ei tule niin tähänkin mennessä on pärjätty ilman! Lukki lähteekin hyvillä mielin tekemään, kokeilemaan, opettelemaan kaikkea, sille pohkeenväistöt ovat yhtä mieluisia kuin innarit ja talviset hiihtoratsastusretket. Mikään estetyyppi ei jännitä, maastoesteillä tamma on yhtä varma kuin rataesteilläkin, eikä edes se yksinkertaisen kammottava maalikaupan epäonnistuneelta mainokselta näyttävä päänsärkyjohde aiheuta Lukissa huvittunutta hymähdystä suurempaa reaktiota, vaikka moni muu hevonen tekee jo useampi askel ennen moista hökötystä uukkarin. Ja hevosethan hymähtelevät huvittuneesti.

Toki tamma laiskottelee, jos sille antaa mahdollisuuden, se ei kokoa itsekseen eikä tee täydellisiä kulmia, vaan väistelee aitoihin tai maneesin laitoihin törmäämistä varsin laajoin kaarin. Pyydettäessä Lukki tekee hyvällä asenteella, yhtään himmailematta töitä, ja tarvittaessa se kiertää tuntikausia kehää talutusratsun tehtävissä näyttämättä lainkaan kärsivältä tai edes tylsistyneeltä. Kilpailupäivät sujuvat samalla kaavalla, Lukkia ei jännitä tai pitkästytä, töitä putte tekee täsmälleen pyydetyllä panoksella ja mikäli taluttaja ei ole tarkkana, pitkin käsihevosaluetta hölkkää vapautta maistanut kansallisaarre tavoitteinaan maistella heiniä jokaisesta vartioimatta jätetystä heinäverkosta. Koeta siinä sitten katsella muualle ja olla kuin et koko hevosta tunnistaisi omaksesi.

© Lissu T.

Sukutaulu

Kilpailutulokset

Saavutukset

KTK-I lokakuussa 2021, pistein 20 + 20 + 21 + 20 = 81 p.

Hevosen kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim game horse.
Ulkoasu © VRL-13383, kuvaaja ei halua nimeään mainittavan