Kukkakaalikokki KTK-III

Kaali ei aina ole se penaalin terävin kynä, mutta miellyttämishalua ja kärsivällisyyttä siltä kyllä löytyy. Ori on vain niin järjettömän utelias, että joutuu usein kiltteydestään huolimatta hankaluuksiin ja onnistuu aina jotenkin aiheuttamaan sotkua tai kaaosta. Hieman ruunamaisenkin lepsu Kaali olisi muuten ihan pikkulastenkin hoidettava, mutta sitä ei voi jättää hetkeksikään yksin tai se onnistuu vielä säikäyttämään itsensä kaatamalla kaviollaan ämpärin tai saamalla juuriharjansa harjaksen jumiin hampaidensa väliin (molemmat näistä ovat muuten tapahtuneet muutamaankin kertaan). Kaikessa hölmöydessäänkin Kaali on kuitenkin hyvin rakastettava ja aika halittavakin suomipoika, joka hörisee aina iloiset tervehdykset kaikille tarhan ohi kulkeville.

Hieman samanlaista häsellystä Kaalilta on odotettavissa myöskin ratsastaessa. Ori kyllä yrittää parhaansa mukaan tehdä niin kuin siltä pyydetään, mutta sen keskittyminen herpaantuu helposti esimerkiksi lintuihin tai muiden hevosten hirnahduksiin. Kaalilla onkin tapana meinata kompastella omiin jalkoihinsa erityisesti ratsastuksen alkupuolella kun lihakset eivät ole vielä kunnolla lämmenneet, ja joskus ori innostuu vähän hupsuttelemaankin ja yrittää esimerkiksi käydä makuulle ratsastaja selässä. Ori on kuitenkin siinä määrin herkkis, että jos ratsastajalla menee hermo niin Kaali kyllä aistii sen ja menettää saman tien suurimman osan yhteistyökyvystään. Sen alkuhölmöilyjä on siis vain vähän kestettävä, sillä tarpeeksi kärsivällisen ratsastajan kanssa Kaali kyllä jossain kohtaa löytää kyllä keskittymiskykynsäkin.

Kaalin kanssa on oikein mukavaa lähteä vähän hienompiinkin kisoihin, sillä ori osaa kyllä käyttäytyä hevosiksi ja tammoille huutelukin jää Kaalilla lähinnä hieman ujoksi hörinäksi. Raudikko saattaa kyllä alkuun olla vähän omissa maailmoissaan uudessa paikassa, jolloin ihmisen tuella on iso merkitys siinä, miten kisasuoritus tulee menemään. Parhaimmillaan Kaalilta löytyy kuitenkin lennokkaat askellajit ja rutkasti esteälyä. Käynti on orin suurin heikkous, sillä niin hitaassa askellajissa sen on välillä hankala muistaa keskittyä tekemäänsä ja aidan vieressä kulkeva lajitoveri saattaakin alkaa yhtäkkiä kiinnostamaan enemmän kuin ratsastajan avut. Pienillä puolipidätteillä sen saa kuitenkin pysymään hereillä, ja rataeste- sekä kestävyysosuuksissa Kaalin kanssa ei yleensä sitten juuri ongelmia olekaan vaan ori pääsee oikein loistamaan hienon hyppytekniikkansa ja reippaan vauhtinsa kanssa.

Sukutaulu

i. Hammastenkiristys oli nimestään poiketen hyvin rennonleppoisa ja helposti käsiteltävä ori. Tutummin Hampsuna tunnettu punaraudikko nappasi kantakirjasta kakkospalkinnon ja esitteli hienouttaan myös kenttäkisoissa, joissa se pisti hanttiin rotunsa parhaimmistoa vastaan CIC1-luokassa. Tulipa Hampsun keräiltyä itselleen rotumestaruuksista kokonaiset kaksi kolmossijaa ja yksi voittokin. Hyvää rakennettaan ori periytti hieman vaihtelevalla menestyksellä mutta jokainen sen yhdestätoista jälkeläisestä on aktiivisesti kilpaileva kenttä- tai kouluratsu, joten Hampsua voisi kehua myös hienoksi siitosoriksi.

e. Parsakaalipihvi oli kouluratsastuksessa pikkuluokkia ja esteillä joskus vähän isompiakin luokkia kiertänyt tamma, jolta löytyi paljon kärsivällisyyttä ja lempeyttä mutta vähemmänlaisesti hoksottimia. Tamma pääsi kantakirjaustilaisuudessa juuri ja juuri kolmospalkinnolle: sillä oli vahva rotu- ja sukupuolileima, ihan hienot liikkeet ja suomenhevosille hieman harvinaisemmat hyvät jalka-asennot, mutta kaula oli lyhyt, nenä hieman kyömy ja säkä piirteetön. Parsakaalipihvillä oli hyvä hyppytekniikka ja se oli reipas ja peloton hyppääjä, mutta koulukiemuroihin sen ymmärrys ei aina meinannut riittää, joten hienosta yleispainotteisesta suvustaan huolimatta tamma keskittyi kilpailemaan lähinnä 100cm korkuisia esteratoja. Niillä raudikko niittikin ihan kiitettävästi menestystä, vaikkei päässytkään koskaan osallistumaan esimerkiksi rotumestaruuksiin tai muihin arvokisoihin.

Kilpailutulokset

Päiväkirja

26.03.2025 Kouluvalmennus © Sofia Kultasaari (VRL-11911)
En tiedä tarkalleen minkälaisen hevosen olin mielessäni kuvitellut, kun kuulin tämän päiväisen valmennettavani olevan nimeltään Kukkakaalikokki, mutta kentän reunalla seisova ori sopi mielikuvaan oikein passelisti. Raudikko ei äkkiseltään vaikuttanut siltä, että sen korvien välissä olisi muuta kuin kaalia. Vaalea otsatukka sojotti vähän sinne tänne, ja orin sininen ja ruskea silmä tuntuivat tähyilevän tyystin eri suuntiin – korvatkin pyörivät miten sattuu kuin viirit tuulessa. Omistaja oli kyllä etukäteen myöntänyt itsekin, että Kaali-niminen ori osaa olla aikamoinen kaalipää välillä. Osuvaa. Mutta oli minulle varoen myös lupailtu, että kyllä se osaa myös liikkua. Jää nähtäväksi.

Ori oli pyyntöni mukaisesti lämmitelty valmiiksi, joten pääsimme heti aloittamaan työn. ”Aloitetaan niinkin yksinkertainen harjoite, että teet aina molempiin päätyihin pääty-ympyrän harjoitusravissa, pitkän sivun alun ensimmäiseen kirjaimeen täsmällinen käyntisiirtymä, seuraavaan kirjaimeen pysähdys ja neljän askeleen peruutus, peruutuksesta suoraan raviin takaisin”, ohjeistin ensimmäisen ohjelmanumeron. Ratsukko lähti rennon oloisena matkaan eikä sinänsä syytä ollutkaan sen enempää jännittää; kuvio oli hyvin tuttu ihan helpoista harjoituskouluradoista alkaen. Perustyöskentelyssä kuitenkin piilee usein myös isoimmat haasteet.

Kaali oli ravissa enemmän menossa kuin tulossa. Ympyrä säilytti muotonsa ja taipuminen toteutui toivotulla asteella, mutta askel oli hieman hätäinen ja käyntisiirtymä tuli kättä vasten, kun ori olisi mieluummin vain pinkonut lisää vauhtia suoralle uralle. ”Valmistele siirtymä paremmin, selkeät puolipidätteet ennen ja pyydät takajalkoja alle istunnan kautta”, ohjeistin. Ensimmäisellä peruutuksella Kaali poikitti vinoon, askeleita tuli neljän sijaan kuusi, ja ori katseli pusikkoon sen sijaan, että olisi keskittynyt ratsastajan pyyntöihin. Raviin se sentään lähti komeasti ponnistaen, innokkaana kun sai jatkaa matkaa. Keskittyminen kuitenkin tuntui nyt olevan muualla kuin täällä puolella aitaa.

”Ei auta kuin toistuvasti pyytää oria olemaan läsnä. Selkeitä ja pehmeitä mutta kuitenkin sen verran vaativia apuja, että viesti menee perille. Kun se kuuntelee, muista myös kiittää”, kannustin eteenpäin, kun ratsastaja oli jo hiestä märkä ja pieni irvistys naamallaan. Ei ole menevän ja haihattelevan hevosen pysäyttäminen helppoa ei. Kierros kierrokselta yhteistyö kuitenkin parani, ja Kaali tuntui oivaltavan, ettei tämä tule loppumaan ennen kuin se viitsii oikeasti kuunnella. Kun alle saatiin pari rauhallista ja suoraa siirtymää, pysähdystä ja peruutusta, päästin ratsukon pienellä hengähdystauolle kävelemään.

”Jatketaan samaa harjoitusta niin, että pääty-ympyrä tehdään ravin sijaan laukassa. Kaikki muu edelleen täysin samalla tavalla, eli nyt täytyy saada suoraan laukasta käyntiin ja laukannostot käynnistä. Kaiken perusta on nyt saada Kaali oikeasti takaosalle. Jos se tulee siirtymiin huonossa tasapainossa rellestäen, se ei pysty toteuttamaan siirtymiä kunnolla”, jatkoin selostustani. Ratsastaja nyökytteli ja lähti kohti laukkaa keskittyneenä. Kaali oli jo sen verran hiessä, että jos saataisiin pari hyvää toistoa alle molempiin kierroksiin, voisimme lopettaa tähän. Ensimmäinen laukannosto oli enemmän ampaisu kuin nosto, mutta kuski oli sopivasti hereillä, vaati Kaalin takaisin käyntiin ja otti uudestaan. ”Erinomaista, juuri näin. Ei saa koskaan tyytyä vääriin suorituksiin, muuten hevonen oppii sinkoilun olevan ok”, kehuin tyytyväisenä. Laukkaharjoitus rullasi lopulta erittäin onnistuneesti, mutta ei se nyt mikään ihme ollut, kun Kaali oli jo vedetty kunnolla takaosan päälle polkemaan ravissa.

”Hyvä, hyvä… Loistavaa, nyt riittää”, ilmoitin Kaalin siirtyessä vielä kerran laukasta suoraan käyntiin. ”No löytyihän sieltä kaaliaivoista myös ajatuksia”, totesin hymyillen ja kaivelin taskuistani orille kiitokseksi leipäsiivun. Eipä enää katselleet silmät eri suuntiin, vaan niissä paloi keskittynyt kilparatsun tuike. Harja tosin oli enemmän pörrössä kuin aloittaessamme, mutta sehän on vain positiivinen merkki.

Saavutukset

KTK-III lokakuussa 2023, pistein 17 + 16 + 15 + 16 = 64 p.

Hevosen kuvat © W (VRL-00121)
Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim game horse.
Ulkoasu © VRL-13383, kuvaaja ei halua nimeään mainittavan