Lost Mist Mystery

Taivaalta sataa niitä kuuluisia kissoja ja koiria, tuuli ulvoo ja kaikki on kerta kaikkiaan kurjaa. Sen vielä kruunaa säästä täysin rinnoin nauttiva, sisälle tulemista aktiivisesti välttelevä Myra, joka ei tunnu antavan kiinni hyvällä, pahalla eikä rahalla. Ruokahuokutin ei toimi, muiden hevosten katoaminen ei toimi, itse asiassa kukaan ei tiedä, mikä toimii. Myra haluaa olla ulkona, mitä surkeampi keli, sen parempi. Tämä tamma rakastaa kunnon syysmyräkkää! Paitsi niinä kertoina, kun tuuli kaataa jo puita, silloin tämäkin säänkestävä ulkoilmaihme kipittää kiireen vilkkaa portille eikä yritäkään väistää riimunnarua kiinnittävää ihmistä.

Plussapuolena on toki ulkotreenaamisen helppous, mikäli itse kestää kurjaa keliä eikä heti kaipaa maneesiin. Myra ei kauhistu sadetta, tuulta, isojakaan lätäköitä.. Tuulessa ikkunaa hakkaavat oksat olivat hirveitä sen ensimmäisen kerran, kunnes tamma tajusi, mistä ääni tulee. Nykyään Myra tuntuu niputtavan melkein jokaisen äänen sekä epämääräisen liikkeen tuulen aiheuttamaksi, eikä säpsy enää oikein mitään. Tamman tyyneys luokin rauhoittavan ilmapiirin myös muille hevosille, ratsastajallekin; uusien maastoreittien tutkiminen ei jännitä yhtään, vaan tuntuu tervetulleelta seikkailulta, jollaisia lapsena koki jatkuvasti.
Myra ei ole erityisen lahjakas hyppääjä. Sillä on ongelmia tahdin, ponnistuspaikkojen, tekniikan, oikeastaan koko hyppyprosessin kanssa. Laukka on hieno, siitä täydet pisteet, ja mikäli ratsastaja vain tarpeeksi tukee, neuvoo, kehuu ja hoitaa kaiken melko lailla valmiiksi, Myran kanssa voi mielen virkistykseksi hypellä kaikkea pientä.

Kouluradoilla sen sijaan tahti tai tekniikka ei tuota mitään ongelmia. Myra on liikemekaniikaltaan sekä tekniseltä osaamiseltaan tyylipuhdas kouluratsu, sellainen oppikirjaesimerkki hyvästä keskiravista, upeista kootuista askellajeista, oikeaoppisesta pysähdyksestä, niistä kunnollisista syvistä kulmista, joissa ei oiota piiruakaan. Suurin ja kaunein tämän hevosen kohdalla on sulkutaivutus, joka etenkin ravissa säväyttää joka ikinen kerta.
Myralla on mahtava työmoraali, se tekee kaiken suurella sydämellä eikä laiskottele ikinä, vaan vähän väsyneenäkin yrittää parhaansa. Eteenpäinpyrkivä, reipas tamma on melko herkkä suustaan, ja kiemurtelu sekä tuntuman vastustelu kertoo ratsastajalle heti, mikäli käsi on turhan kova tai joustamaton. Puristavaa polvea, turhan teräviä pohjeapuja ja sellaista tamma sietää paremmin, vaikkei tietenkään pidä niistäkään.

Myra nauttii esiintymisestä, se on aivan elementissään päästessään valkeiden kouluaitojen sisälle kuulemaan aplodeja sekä saamaan ekstraisoja kehuja ratsastajaltaan. Kisapaikoilla tamma kyllä katselee korvat hörössä, kymmenisen senttiä kasvaneena ympärilleen, muttei singahtele mihinkään tai unohda ihmisiä ympärillään. Matkustaminen kuitenkin vähän jännittää, erityisesti, jos Myra on kopissa/rekassa yksinään. Matkaseura auttaa tammaa rentoutumaan. Se kuitenkin, reipas ja hieno kun on, kävelee aina rampin ylös kuljetusvälineeseen ilman haparointia tai vastustelua.

Kunhan tamman saa armaasta ulkoilmastaan tallin puolelle hoidettavaksi, se on yksi kullanmuru, välillä turhankin innokkaasti päätä syliin tunkeva huomionkipeä hölmö. Erityisen paljon Myra rakastaa kunnon harjausta pyörösualla tai kovemmalla harjalla. Suu on herkkä, eikä tamma tunnu pitävän matolääketuubista tai hampaiden raspauksesta. Se kuitenkin antaa tehdä nämäkin ikävämmät asiat, koska tosiaan on reipas ja hieno hevonen. Mikään askare ei aiheuta harmaita hiuksia, kaikki käy, klippauksesta kavioiden vuoluun ja satulavyön kiristämisestä nisien pesuun.

© Lissu T.