• Etusivu
• Estehevoset
• Kenttähevoset
• Kouluhevoset
• Kasvatus

Kingston Lilikoi

Lilossa on aika paljon stereotyyppisen estepuoliverisen tulisuutta ja ehkä vähän täysiverisen herkkyyttäkin isänemän puolelta perittynä. Mielestäni nämä luonteenpiirteet eivät kuitenkaan mene ollenkaan liiallisuuksiin, vaan Lilo on myös hyvin koulutettavissa ja sen ansiosta toimii arjessa oikein hyvin. Ruoka on tosin tammalle aina ollut hyvin tärkeä asia, mikä näkyy muun muassa vähän turhankin innokkaana herkkujen kerjäämisenä, hirveänä kiukutteluna jos ruoka vähänkään myöhästyy ja ihan mahdottomana päällepäsmäröintinä pihatossa kun heiniä tullaan jakamaan. Muuten tämä tamma ei olekaan ihan mikään nirppanokka, joka vaatisi itseään kohdeltavan silkkihansikkain, vaan kestää vähän ikävämmätkin hoitotoimenpiteet ilman sen kummempia äksyilyjä.

Lilo on erinomainen esimerkki hevosesta, joka todella rakastaa hypätä. Tietysti estehevosen kanssa täytyy treenata välillä myös ihan sileälläkin, ja Lilo näyttääkin aina vähän pitkää naamaa kun kentältä ei löydykään puomin puomia, mutta yrittää kuunnella ratsastajaa silti edes vähän sinne päin. Mutta sitten kun päästään hyppäämään, syttyy tamman silmiin saman tien tuike ja vauhtia meinaisi saman tien tulla liikaakin lisää. Lilon kanssa saakin harrastaa hyvin paljon nopeita pidätteitä ja välillä kaikkia muitakin mahdollisia hidastuskeinoja esteiden välillä, ennen kuin sen saa kuulolle. Sen verran herkkis Lilo kuitenkin on, että kavion kolahtaminen puomiin on suurinpiirtein maailman ällöttävin asia ja sen jälkeen ei hyppäämistä voi enää edes harkita saman päivän aikana. Tamma hyppääkin useimmiten varmuuden vuoksi vähän keskivertoa suuremmalla ilmavaralla.

Kisapaikalla Lilo saattaa olla vähän vieraskorea ja vielä vähän normaaliakin kiltimpi ja helpompi, mutta liian lähelle tuleville hevosille se kyllä luimii äkäisesti. Vauhtiakaan ei ole aivan niin järkyttävästi kuin kotona, vaan enemmänkin maltillisesti, mutta hitaasta Lilo on kilpaillessaankin kaukana.

Saavutukset

ei vielä saavutuksia